Leviticus 25

Laki sapattivuodesta

1Herra puhui Moosekselle Siinain vuorella sanoen: 2"Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, pitäköön maa sapattia Herran kunniaksi. 3Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato. 4Seitsemäntenä vuotena sen sijaan olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi. Älä silloin kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi. 5Leikatun viljasi jälkikasvua älä leikkaa. Älä myöskään poimi viinirypäleitä, jotka ovat kasvaneet leikkaamattomissa viinipuissasi. Olkoon maalla silloin lepovuosi. 6Se, mitä itsestään kasvaa maan levätessä, olkoon teille ruoaksi, sinulle itsellesi, palvelijallesi ja palvelijattarellesi, päiväpalkkalaisellesi ja muukalaisille, jotka asuvat kanssasi. 7Karjallesi ja metsäeläimille maassasi olkoon kaikki maan sato ruuaksi.

Laki riemuvuodesta

8Laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. 9Seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna torven raikuen soida. Sovituspäivänä antakaa torven soida koko maassanne. 10Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi. Jokainen teistä saa silloin palata perintömaalleen ja sukunsa luo. 11Riemuvuosi olkoon teille viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä jälkikasvua leikatko. Älkää myöskään poimiko, mitä leikkaamattomissa viinipuissa on kasvanut. 12Sillä se on riemuvuosi. Olkoon se teille pyhä. Syökää sen sato pellolta.

13Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaalleen.

14Jos myyt jotakin lähimmäisellesi tai ostat jotakin lähimmäiseltäsi, älkää tehkö vääryyttä toinen toisellenne, 15vaan maksa lähimmäisellesi riemuvuoden jälkeisten vuosien luvun mukaan. Satovuosien luvun mukaan hän saakoon sinulta. 16Maksa sitä suurempi hinta, mitä useampia vuosia on, ja maksa sitä pienempi hinta, mitä vähemmän vuosia on, sillä sadon määrän hän myy sinulle. 17Älköön teistä kukaan tehkö vääryyttä lähimmäiselleen, vaan pelkää Jumalaasi, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.

18Sen tähden pitäkää käskyni ja noudattakaa säädöksiäni ja pitäkää ne, niin saatte turvallisesti asua maassa. 19Maa on antava hedelmänsä, ja teillä on kyllin syötävää, ja te saatte turvallisesti asua siinä. 20Jos te sanotte: 'Mitä syömme seitsemäntenä vuotena, kun meidän ei ole lupa kylvää eikä korjata satoamme?' 21Niin minä käsken siunaukseni kuudentena vuotena tulemaan teille, niin että se tuottaa teille kolmen vuoden sadon. 22Kun kylvätte kahdeksantena vuotena, teillä on vielä vanhaa satoa syödäksenne. Teillä on vanhaa satoa syödäksenne siihen asti, kunnes yhdeksännen vuoden sato on saatu.

23Älköön myytäkö maata ainaiseksi, sillä maa on minun ja te olette muukalaisia ja vieraita minun luonani. 24Kaikessa siinä maassa, jonka te saatte perintömaaksenne, antakaa oikeus maan sukulunastamiseen.

25Jos veljesi köyhtyy ja myy perintömaatansa, hänen lähin sukulunastajansa tulkoon ja lunastakoon sen, minkä hänen veljensä on myynyt. 26Mutta jos jollakulla ei ole sukulunastajaa, mutta hän itse voi hankkia niin paljon, kuin lunastukseen tarvitaan, 27laskekoon, kuinka monta vuotta on kulunut myymisestä, ja maksakoon jäljellä olevasta ajasta miehelle, jolle hän myi, ja palatkoon perintömaalleen. 28Mutta jos hän ei voi hankkia niin paljon, kuin maksamiseen tarvitaan, niin jääköön ostajalle se, minkä hän on myynyt, riemuvuoteen asti. Mutta riemuvuotena se on vapaa. Sitten hän palatkoon perintömaalleen.

29Jos joku myy asuinrakennuksen muureilla varustetussa kaupungissa, olkoon hänellä oikeus lunastaa se vuoden kuluessa siitä, kun hän sen myi. Sen ajan kestää hänen sukulunastusoikeutensa. 30Mutta jollei sitä lunasteta, ennen kuin vuosi on kulunut umpeen, jääköön talo muureilla varustetussa kaupungissa ainaiseksi ostajalle ja hänen suvulleen tulematta vapaaksi riemuvuotena. 31Mutta talot kylissä, joiden ympärillä ei ole muuria, luettakoon peltomaaksi. Ne olkoot lunastettavissa. Ne tulevat vapaiksi riemuvuotena.

32Leeviläisillä olkoon kuitenkin ikuinen oikeus talojen lunastamiseen niissä kaupungeissa, jotka ovat heidän perintöomaisuuttaan. 33Jos joku leeviläinen käyttää lunastusoikeutta, niin myyty talo kaupungissa, joka on leeviläistä perintöomaisuutta, palautuu riemuvuotena vapaaksi. Sillä talot leeviläiskaupungeissa ovat heidän perintöomaisuuttaan israelilaisten keskuudessa. 34Heidän kaupunkeihinsa kuuluvaa laidunmaata älköön myytäkö, sillä se on heidän ikuista perintöomaisuuttaan.

35Jos veljesi luonasi köyhtyy eikä jaksa pysyä pystyssä, tue häntä samoin kuin muukalaista tai talossasi asuvaa. Hän eläköön luonasi. 36Älä ota korkoa tai voittoa häneltä, vaan pelkää Jumalaasi ja anna veljesi elää luonasi. 37Älä anna hänelle rahaasi korolle äläkä ota elintarpeista voittoa. 38Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta antaakseni teille Kanaanin maan ja ollakseni Jumalanne.

39Jos veljesi luonasi köyhtyy ja myy itsensä sinulle, älä pane häntä orjan työhön, 40vaan hän olkoon päiväpalkkalaisena ja loisena luonasi. Riemuvuoteen asti hän palvelkoon sinua. 41Silloin hän lähteköön luotasi vapaana, hän ja hänen lapsensa hänen kanssaan, ja palatkoon sukunsa luo ja isiensä perintömaalle. 42Sillä he ovat palvelijoitani, jotka minä vein pois Egyptin maasta. Sen tähden älköön heitä orjan tavalla myytäkö. 43Älä hallitse heitä kovuudella, vaan pelkää Jumalaasi.

44Mutta orjasi ja orjattaresi, jotka hankit itsellesi, ostakaa kansoista, jotka asuvat ympärillänne. 45Tai ostakaa ne luonanne asuvien suojattien lapsista ja heidän sukulaisistaan, jotka ovat luonanne ja jotka ovat heille syntyneet maassanne. He olkoot perintöomaisuuttanne. 46Jättäkää heidät jälkeenne perinnöksi lapsillenne, pysyväksi perintöomaisuudeksi. Heitä saatte pitää ainaisesti orjinanne. Mutta veljistänne, israelilaisista, älä hallitse ketään kovuudella.

47Jos luonasi asuva muukalainen tai suojatti tulee varoihin veljesi köyhtyessä hänen luonaan, niin että hän myy itsensä luonasi asuvalle muukalaiselle, suojatille tai jollekin muukalaisen suvun jäsenelle, 48olkoon hän sen jälkeen, kun hän myi itsensä, lunastettavissa. Joku hänen veljistään lunastakoon hänet. 49Tai lunastakoon hänet hänen setänsä, setänsä poika tai joku veriheimolainen hänen suvustaan. Tai jos hän tulee varoihin, lunastakoon itse itsensä. 50Hänen on laskettava yhdessä ostajansa kanssa, kuinka pitkä aika on riemuvuoteen siitä vuodesta, jolloin hän myi itsensä hänelle. Hänen myyntihintansa jaettakoon vuosien luvulla. Hänen palvelusaikansa laskettakoon samanarvoiseksi kuin päiväpalkkalaisen. 51Jos hänellä on vielä monta vuotta jäljellä, maksakoon takaisin lunastushintanaan niitä vastaavan osan siitä summasta, jolla hänet ostettiin. 52Mutta jos vain vähän vuosia on jäljellä riemuvuoteen, laskekoon ostaja ne hänen kanssaan, ja hän maksakoon lunastushintansa sen mukaan, kuin hänellä on vuosia jäljellä. 53Palvelkoon vuosikaupalla otetun päiväpalkkalaisen tavalla häntä, mutta älköön tämä kovuudella hallitko häntä silmiesi edessä. 54Mutta jos häntä ei näin lunasteta, hän tulkoon riemuvuotena vapaaksi, hän itse ja hänen lapsensa hänen kanssaan. 55Sillä israelilaiset ovat minun palvelijoitani. He ovat palvelijani, jotka minä vein pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne."